Ma just juttelin itse asiasta tasta mun 'elamankatsomuksesta' yhden tutun kanssa, ja ma tajusin kuinka tata koko asiaa voi katsoa aivan eri nakokulmasta.
Vaikka mulla onkin tunne, etta haluan olla lasna ja auttaa, on ymmarrettava etta kaikki tama mika minulle on suotu, on todella hienoa. Auttaminen tulee olemaan osa elamaa myohemmassa vaiheessa, mutta paras tapa jolla voin kiittaa teita kaikkia juuri nyt ja tassa, on olla nyt ja tassa. Ehka paras tapa kiittaa perhetta, ystavia ja erityisesti perhetta, ja teita lahimmaisia, on kayttaa sita kaikkea jonka olen teilta ja elamalta oppinut. Taman seuraavan lauseen voisi ehka erityisesti osoittaa aidille, mutta jyvia kuuluu myos muille. "Se minka te olette kylvaneet, kastelleet ja lannoittaneet, tuottaa nyt satoa. Mina, viljettavana kylvana voin parhaiten kiitollisuuteni osoittaa on tuottamalla satoa. Sato niin suuri, etta siita riittaa tulevien vuosien varastoon."

Vaikka tama ei selitakaan tunnetta, joka minulle on lasnaolon puutteesta meidan valilla, tama auttaa minua ymmartamaan tata kaikkea paremmin. On tarkeaa ymmartaa olla kiitollinen ja kiittaa. Sen sijaan etta paa kolmantena jalkana suuntaisi tekemaan vastapalvelusta, on ensin ymmarretava kuinka tama kaikki on osa viljankeruuta. Toivon mukaan jonain paivan on minun vuoroni kylvaa, ja taten osoittaa kiitollisuuteni siita, etta te annoitte talle akanalle alun, ja kylvitte sadon.

Toivottavasti tama ei nyt kuullosta ihan urpolta.. Varmaan kuullostaa.. Mutta.. Naiden sanojen kautta haluan vain sanoa, etta vaikka en voikaan olla siella lasna, ja vaikka yhteydenpito onkin toisinaan rikkonaista, olen aina kiitollinen siita etta olette osana elamaani.

Mina rak... huono, yhteys... as... ei kuulu.. nyt katkee... tan.. kaak... teita... .....