Moro, onhan siita jo aikaa kun taas kirjoitin.
Meksikossa tapahtui vaikka mita, niin paljon ettei niita nyt enaa rohkene lahtea kirjottamaan.
Yleisesti ottaen lamminta oli (verrattuna USAan) ja tutustuin hyvin meksikolaiseen kulttuuriin, vaikka en paljoa Meksikon kokonaispinta-alasta kattanutkaan. Tulivat niin katuruoat kuin kotiruoatkin tutuiksi. Paikallisia, seka vahan turistisempia bussejakin tuli kokeiltua.
Koin paikallisen kulttuurin niin taiteen, historian, arkkitehtuurin kuin tarinoidenkin muodossa. Nain museoita ja pyramideja. Ihastelin upeita maisemia ja luontoa, vesiputouksia, cenoteja, vuoristoja ja trooppista metsaa. Tutustuin elamaan suurkaupungissa, vahan pienemmalla pitajalla, seka pikkuruisessa kylassakin. Asuin paikallisilla ja hostelleissa. Puhuin niin espanjaa, englantia, kuin suomeakin (tutuistuin kahteen suomalaismimmiin xD) Vietin aikaa tuntemattomien kanssa, COAlaisten tuttujen kanssa, seka tapasin vanhoja UWC-tuttuja. Olin kuumissani, ja hikoilin, seka pari kertaa joko varpaat tai nenanpaa jaassa.
Soin makeaa ja suolaista, tulista ja myos karvasta. Ikavoin kotia, ja olin myos kuin kotonani. Mietin paljon, ja valilla olin miettimatta. Nyt olen takaisin USAssa, ja viikon Bostonin suurkaupunkireissun jalkeen katselen isantaperheen ikkunasta suurta havupuiden ja lumen peittamaa vuortaa, ja kuuntelen kuinka area tuuli pauhaa ikkunoissa, ja kirjoitin tietokoneella sormen paat kohmeessa.
Bostonin viikko oli antoisa. Suomalaista perinneruokaa, ruisleivan, suklaan ja sienisalaatin kera. Kavin niin leffassa kuin baletissakin. Ostin uudet housut ja paidan ja tietenkin lumimiehen kengat tanne pohjoisen tuiverrukseen. Tuli maisteltua Meksikon tuliaistequilaa, ja napsittiin monenmoista kuvaa tietenkin. Pukki toi vesipullon, teeta ja kirjan.
Eilen saavuin takaisin Bar Harboriin 5 tunnin bussimatkan jalkeen. Taalla isantaperheen luona nukuin viime yon ja viela seuraavan. Huomenna suuntaan paikallisen kaverin luo majailemaan pariksi yoksi ja uudeksi vuodeksi ennenkuin suuntaan takaisin kampukselle lauantaina.
Nain kohta jo 6 viikkoa lomaa ovat ohi, ja suurimmaksi osaksi ehjissa nahoissa olen sailynyt. Tukka on kasvanut, ja partakin ajamatta. Oikeen mukavaa on ollut, vaikkakin koti kullankallis, on ollut aina mielessa!
Taalta tuiverruksesta kuitaten,
Aina toivottavasti mielessanne,
Jesse
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Heippa poikani, joka olet joka päivä mielessäni! Sulla oli taas sana niin hallussa, että olin itsekin ikäänkuin maku- ja lomamatkalla Meksikossa ja Bostonissa (huokaa tää ja on vihreenä kadeesta....). Ihanaa kuitenkin, että selvisit lomastasi kunnialla ja olet nyt turvallisesti "kotikulmilla"! Kiitäpä housefamilyäsi minun puolesta kovasti, että ovatten sulle isovanhempia ja pääset heidän luokseen aina kun tarve vaatii! Upeita ihmisiä kun lähtevät tuollaiseen systeemiin mukaan ilman ennakkoluuloja! Toivottavasti sulle ei jäänyt kamala ikävä lämpöön ja espanjankieleen nyt kun olet siellä talvessa. Täälläkin harva se päivä lunta tupruttelee.
VastaaPoistaNiin, sitä vaan, että selvittiimpäs me kumpainenkin joulusta ILMAN TOISTA (vaikka vaikeeta se mulle tekikin). Kyllä me ollaan aika sövaivereita vai mitä uumoilet? Yhdet kekkulit on vielä koettava eli Uusi Vuosi. Siellä sekin arvatenkin on suurta ja ihmeellistä. Tänne tuli 17.12. voimaan laki, joka kieltää alle 18-vuotiailta kaikki ilotulitteet - myös sädetikut! Uskomatonta! Kyllä on suuri suru pikkumiehillä kun eivät saa edes papatteja papattaa....Alkaa jälleen kerran nyppimään nää lait ja säännökset ja määräykset ym.! Etsipäs sieltä jostakin kiva talo meille, niin pakkaan kamat ja tulen sinne! Mutta ennenkuin lähden tulemaan, ni OIKEIN HAUSKAA JA ANTOISAA UUTTA VUOTTA sinulle ja kavereillesi! Nautihan nyt viimeisistä lomapäivistäsi rennosti ja ilmoittelehan itsestäsi! RAKKAIN HALAUKSIN ÄITI
Mun mielestä on kyllä suuri vääryys kieltää sädetikut.
VastaaPoista