"Sommaren är kort, hösten kommer snart"

Elokuun puoliväli on nyt koittanut ja on taas aika lähteä takaisin meren toiselle puolen.
Kesä, kuten tiedettyä menikin suurimmaksi osaksi Itäkeskuksessa Aleksi 13:lla vaatteita ja kenkiä myydessä. Mukavahaan se oli saada työkokemusta sekö vähä rahaa kerättyä, mutta en usko että sieltä merkkien keskeltä löytyi minun unelma-ammattiani.

Tällä kertaa minusta tuntui, että vietin paljon vähemmän aikaa ihmisten ja kavereidan kanssa yhdessä - tiedä riippuuko se työstä, vai mistä. Muistoihin jäävät kuitenkin monet värikkäät baari-illat, istujaiset ja Suokki-reissut, mökkireissut sun muut kekkuloinnit. Mummin kanssa eksyttiin Lintsille, ja Vallilaan vadelmia keräämään, sekä enon kanssa kasvitieteelliseen puutarhaan. Ekin kanssa leffaa katsomaan ja uusia herkkuja grillailemaan mökille. Äitin kanssa Suokkiin, Espooseen ja isommalla porukalla Kivinokkaan juhannusta viettämään.

Myös minigolf-reissut, rannalla, - stadikalla, ja puistoissamakoilut , yhdessä kokkaukset, ulkonasyömiset ja sen sellaiset jäivät mieleen. Näiden kaikkien ohella myös PK-seudun ulkopuolelle ulottuvat Tallinna, Taalintehdas, Karjalohja, Nuuksio ja Lissabon -reissut muodostivat osan vapaa-aikaani tänä kesänä.

Nyt on suuntana taas ensiksi Boston, ja sieltä Bar Harbor. Kahden viikon leirinohjaajakoulutus huipentuu ykkösten tuloon ja itse 5 päivän pituiseen leiriin, jonka jälkeen metsän keskeltä sivistykseenpaluu johtaakin taas tuntien alkamiseen. Tunnit alkavat 8 syyskuuta, ja minulla vuorossa on ainakin matikkaa, ja jonkunlaista taideainetta. Toivottavasti saan myös mahdollisuuden kokeilla labrassa puuhailua koulun ohella.

Koto-Suomea tulee tietenkin taas ikävä - se on aina paikka joka on haikea jättää vaikka matkan toisella puolen odottaisikin kaikkea kivaa. Kuten mainitsinkin jo, tämän vuoden tulen asumaan 3 kaverin kanssa yhteisessä talossa, jossa minulla on oma huone. Mukava saada vähän enemmän yksityisyyttä asuttuani kolme vuotta sisäoppilaitosmaisessa instituutiossa. Ihan tervettä vaihtelua saada kunnolla erottaa koulu ja vapaa-aika. Bar Harbor on älyttömän kaunis paikka syksyisin ja tulee olemaan kivaa taas tuntea kuinka ilma viilenee ja syksy ruskineen saapuu.

Olisi tietenkin aivan mahtavaa jos joku pääsisi minua joskus moikkaamaan tuonne Jenkkilöihin. Pystyisi pilkistämään siihen toiseen arkeen joka muodostaa elämääni. Ja tietenkin tutustumaan ihmisiin, joiden kanssa vietän aikaa, kun en Suomessa ole.

No mutta kuitenkin, samat ajatuksethan sitä on aina kesän lopuksi mielessä - eikä menopaluu, edestakasmuuttoelämään jotenkaan koskaan kunnolla totu! Olen kuitenkin iloinen siitä, että on hyvä tunne palata takaisin sinne tuppukylään, samalla lailla kuin on kiva tulla aina kotiin. Suunnitteilla on mahdollisesti Suomeen tulo jouluksi, mutta mikään ei ole varmaa. Jos löytyisi edulliset lennot ja mahdollisesti jopa työ, olisi tilanne optimaalinen. No mutta, sen näkee ajan kanssa!

Nyt kuulumisiin,

Jesse